Vuoden 1970 alussa Helsingin taiteilijaseura koki ateljeetalojen rakentamisen kiireelliseksi, koska Helsingin ateljeetilanne oli katastrofaalinen. Idea oli saada mahdollisimman monta ateljeeta mahdollisimman halvalla tuolloin Helsingin taiteilijaseurassa aktiivisesti toimineille nuorille taiteilijoille. Helsingin taiteilijaseuralle valittiin uusi ateljeetalotoimikunta, jolle myönnettiin valtuudet hoitaa hanketta sekä toimikunta, jonka tehtävänä oli kerätä pääomaa. Säätiön peruspääoma, 11 000 markkaa, kerättiin vuoden 1970 keväällä ravintola Adlonin linnanpihalla järjestetyllä taidehuutokaupalla. Huutokaupan mottona oli ”Talo taiteelle – paikka paletille” ja sen meklarina hääri näyttelijä Helge Herala. Arvokkaimman taideteoslahjoituksen huutokauppaa varten teki akateemikko Sam Vanni.
”Ensimmäinen kohtaamiseni myllypurolaisen maiseman ja tulevan asuinympäristöni kanssa ei ollut erityisen rohkaiseva. Seisoin Helsingin kiinteistöviraston tonttiosaston edustajan kanssa vaatimattoman näköisen tontin reunalla. Edessä oli suo kitukasvuisine puineen. Vain kuokka ja Jussi puuttuivat”, kuvaili taiteilija Kari Jylhä ensitapaamistaan Myllypuron taiteilijakylän tulevan tontin kanssa vuonna 1970. Jylhä toimi tuolloin Helsingin taiteilijaseuran puheenjohtajana ja oli yksi Myllypuron taiteilijakylän perustajista.
Taiteilijaseurassa käytiin keskustelua ateljeen ja asuintilojen yhdistämisestä, ja rahoituksen järjestymisen kannalta tämä ratkaisu olikin ainoa toteutettavissa oleva. Tavoitteena oli tarjota normaalia vuokratasoa edullisemmat asuin- ja työskentelytilat. Helsingin kaupunki tarjosi seuralle kahta vaihtoehtoista tonttia Myllypurosta. Tonttivaraus tehtiin Myllypadontie 5:stä ja rakennushanketta toteuttamaan perustettiin Helsingin Ateljeetalosäätiö vuonna 1971. Säätiön puheenjohtajaksi valittiin Kari Jylhä ja varapuheenjohtajaksi Perttu Näsänen. Muut hallituksen jäsenet olivat asukasjäsen Heikki Alitalo, Helsingin taiteilijaseuran edustaja Aimo Taleva, Opetusministeriön edustaja Juha Lahdensuo sekä Helsingin kaupungin edustaja Erkki Kokkonen.
Ateljeetaloja valikoitui suunnittelemaan työryhmä, johon kuuluivat arkkitehdit Jan Söderlund ja Erkki Valovirta sekä tekniikan tohtori Eero Paloheimo. Suunnitteluvaiheessa vaihtoehtoina oli teräskaarihallirakenne ja elementtirivitalo. Toteutunut elementtirivitalo käsittää 22 ateljeeasuntoa, jotka sijoittuvat neljään rivitaloon. Kokonaisuuteen kuuluvat myös yhteistila ja huoltorakennus. Taloilla on yhteinen piha-alue ja jokaisessa asunnossa on lisäksi pieni oma piha. Asunnot ovat kaksikerroksisia ja 80–100 neliön kokoisia. Suunnittelussa huomioitiin sekä perheelliset että yksin elävät taiteilijat.
Myllypuron ateljeeasunnot otettiin käyttöön syksyllä 1973 ja Myllypuron taiteilijakylä vihittiin käyttöönsä 17.5.1974. Tilaisuudessa oli mm. lentopallo-ottelu omalla kentällä ja taiteilijajoukkueella oli omat pelipaidat. Vuokra oli alussa 450 markkaa kuukaudessa.
Aikanaan taiteilijareservaatiksi tai kanadalaisten kullankaivajien kyläksi tituleerattu taiteilijayhteisö rakentui silloisen kaavoituksen mukaan Myllypuron viimeiselle vapaalle tontille. Myllypurolaiset vastustivat alussa taiteilijakylän rakentamista ja allekirjoittivat muun muassa kirjelmän kaupungin hallintoon vastustaakseen rakentamista. 1970- ja 80-luvuilla kylässä oli runsaasti lapsia, koska asukkaat olivat nuoria. Myös kissoja oli paljon ja kylä saikin myllypurolaisten keskuudessa lempinimen “kissakylä”.
Yhteistilassa järjestettiin näyttelyitä kylän taiteilijoiden voimin ja alkuaikoina pidettiin usein avoimien ovien päiviä asukkaiden kesken. Myös näyttelyiden avajaisten jatkot kokosivat asukkaita yhteen. Vuosien saatossa taiteilijakylä on sovittautunut yhä paremmin myllypurolaiseen maisemaan. Ympäristö on rehevöitynyt ja kaunistunut. Suo kannatti kuokkia.
Myllypuron taiteilijakylässä on myös syntynyt ja kasvanut uusi sukupolvi, josta osa on valinnut vanhempiensa lailla taiteilijauran. Kylän kuvataiteilijoiden puolisoiden joukkoon on mahtunut monien taiteenalojen osaajia, kuten kirjailijoita, näyttelijöitä ja muusikoita. Kylän kuvataiteilijoiden teoksia on koti- ja ulkomaisissa kokoelmissa sekä julkisissa tiloissa.
Vuodesta 1973 lähtien Myllykylän ateljeekylässä on asunut yhteensä yli 70 taiteilijaa. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että Helsingin ateljeetalosäätiön tarkoitus järjestää työtiloja helsinkiläisille taiteilijoille on onnistunut hyvin.
Tekstin lähteenä on käytetty Keijo Sundvallin Myllypuron taiteilijakylän historiaa käsitteleviä haastatteluja.